|
Historia |
||
|
1800-luvun loppupuolella melko köyhä tyttö nimeltään Bertha Lagus tuli Viipurista Helsinkiin opiskelemaan laulajattareksi, mutta hän menikin naimisiin vuonna 1896 norjalaisen sillikauppiaan Sören Bernerin kanssa. Sören kuoli vuonna 1902 ja jätti Berthan leskeksi kolmen pienen lapsen kanssa. Berthalle jäi myös hyvin hoidettu sillikauppa. Viimeisimpinä vuosinaan Sören oli palkannut konttoriinsa nuoren saksalaisen Fritz Achillesin. Rouva Bertha Berner rakastui nuoreen Fritziin, ja he menivät naimisiin jo vuonna 1903. Näin Fritzistä tuli sillikaupan toimitusjohtaja vuonna 1903 vain 26 vuoden iässä. Alun perin tilalla on ollut Nordsjön kartanon omistajan Adolphin kesähuvila, joka rakennettiin tiettävästi vuonna 1904. Vuonna 1909 Achillesit ostivat huvilan, Tallbackenin, Torpetin ja Tallmon tontit yhteispinta-alaltaan n. 2 hehtaaria ja seuraavana vuonna rantapalstat Tallbacken II:n ja Tallmo II:n, jotka olivat pinta-alaltaan n. 0,7 hehtaaria. Vuonna 1911 tai 1912 huvilaa laajennettiin, mutta se säilytettiin edelleen kesähuvilana. Achillesit rakensivat myös puutarhan ja betonipintaisen tenniskentän. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Achilles oli saanut haltuunsa myös maihin ajautuneen tukkierän, jonka sanottiin olleen tarkoitettu venäläisten vallitustöihin. Tästä materiaalista rakennettiin luultavasti vuonna 1918 tai 1919 Tallbacken II:n tontille ns. Vintervillan eli talvihuvila (nyk. Villa Achille). Talo on kaksikerroksinen norjalaistyylinen hirsihuvila, jonka piirsi arkkitehti Lûsch. 1950-luvun alussa Achillesin pariskunnan alue käsitti jo lähes kuusi hehtaaria maata, johon kuului kaksi isoa huvilaa (nyk. Villa Achille ja kesäravintola Maininki), huvilavahdin mökki, asunnoksi muutettu karjasuoja, kolme pienempää huvilaa, kasvihuone, rantasauna, tenniskenttä ja pommisuoja. Bertha Lagus-Berner-Achillesilla oli ensimmäisestä avioliitostaan poika Rolf, tytär Greta ja poika Sven. Toisesta avioliitostaan hänellä oli tytär Bertha Marianne, joka avioitui diplomaatti, teollisuusmies ja vuorineuvos Johan Nykoppin kanssa. Alue jaettiin suvun kesken vuosina 1953, 1956 ja 1958, mutta sen jälkeen kun Vuosaari liitettiin Helsinkiin, kaikki myytiin rakennusliike Polarille vuonna 1967. Polar suunnitteli aluksi rakentavansa alueelle rivitaloja, mutta kun suunnitelmat venyivät, kesähuvila ja vahdinmökki siirtyivät kaupungille v. 1971 ja loppualue v. 1990. Kesähuvila (nyk. ravintola Maininki) oli kauan vuokrattuna Helsingin Insinööreille, jotka vetivät sinne mm. vesijohdon. Talvihuvila oli vuosikausia mm. Helsingin Raittiuskeskuksen hallussa. Vuonna 2004 Helsingin kaupunki vuokrasi huvilan H&H Cateringille, minkä jälkeen huvila korjattiin perusteellisesti. (Lähde: Torolf Lassenius, Elämää Vuosaaren Kallahdessa. Gummerus 1997.) |
||